Case: Petteri Järvisen selfie

Dear Petteri,

Ensiksi haluan kiittää sinua. Olen viikkoja tuijottanut Acerini näyttöä miettien, että millaisilla sanoilla aloittaisin blogini. Sitten feediini ilmestyi kuin tilauksesta selfie poskestasi, missä saattoi vähän vahingossa vilahtaa vierustoverisi.

Mitä enemmän seuraan tapaustasi niin alan kallistumaan sille kannalle, että kyseessä on pakko olla jokin outo koe siitä, kuinka helppoa on aloittaa somemyrsky ja mitä osatekijöitä se vaatii onnistuakseen. Keski-ikäinen mies, vähemmistön edustaja ja yksilöön kohdistuva pilkka. Olisit Petteri soittanut, olisin voinut kertoa tämän sinulle ihan ilmaiseksi.

Petteri, sinä ja kaikki kaltaisesi olette syy miksi läskiaktivismia tarvitaan. Vielä tänä päivänä läskit ovat vitsien ja höhöttelyn kohde. Eikä siitä saa suuttua, sillä sehän on ihan normaalia. Jos suutut siitä, että läskeille nauretaan niin olet inisevä feministilesbo, jonka eliksiiriä on mielensäpahoittaminen ja joka vainoaa viattomia miehiä nalkutuksillaan. Petteri nyt vain on viaton ja väärinymmärretty tilanteen uhri, joka ei tiedä otetaanko selfie itsestä vai naapurista. Tiedätkös Petteri, se sinun vierustoverisi olisin voinut olla minä!

On vituttavaa, että näen mediassa itseni kaltaisia ihmisiä ainoastaan silloin kun jonkun kustannuksella nauretaan. On perseestä, että minun kehoni on sinulle vitsi. On kertakaikkisen väärin, että ylläpidät osaltasi läskien pelkoa tulla kuvatuksi ja julkisesti herjatuksi. Todistit juuri sen, ettei salakuvaaminen ole mitään urbaanilegendaa, vaan sitä ihan oikeasti tapahtuu, jopa fiksujen ja koulutettujen ihmisten toimesta.

Se on vastenmielistä, että kun sinä luokkaat minua ja muita teollasi, minun tunteeni ovat ”mielensäpahoittamista” ja täysin tarpeetonta. Huumoria hei!

Se myös tulee olemaan todella harmi, että tämäkin kohu on pian unohdettu, mutta jos edes tämän pienen hetken fiilisteltäisiin sitä miltä se tuntuu, kun olet jatkuvan ivan kohteena. Se iva voi olla huutelua kadulla tai näppäriä salakuvia somessa. Sitä kun sinua tuijotetaan kuntosalilla, ruokakaupassa ja ravintolassa. Julmia kommentteja kuvissa. Se iva on sitä, että kaltaisesi näkyy elokuvissa ainoastaan dorkailevana ja outona, hieman epähygienisenä suursyömärinä, joka edustaa hyvän ihmisen vastakohtaa kutakuinkin kaikessa. Se on myös sitä kun kuuntelet läheisesi arvostelevan kolmannen osapuolen kiloja ja selluliittia. Kun lääkäri sanoo sinulle, että flunssasi johtuu BMI:stäsi. Se on parhaimmillaan tai pahimmillaan juuri tätä, keski-ikäiset miehet hekottelemassa omalle näppäryydelleen toisten kustannuksella.

Mutta! Onneksi meille on jo lapsena opetettu, että voit olla paska kunhan pyydät anteeksi. Sillä se kaikki korjaantuu. Kannattaa vain olla tarkkana anteeksi pyydettäessä, ettei vain tunnusta tehneensä väärin, sehän ei kerta kaikkiaan sovi.

Hienoa Petteri!

2 comments / Add your comment below

Vastaa